Kalavesien käsityömessut järjestettiin ensimmäistä kertaa ikinä Turun messukeskuksessa lauantaina 29.3. ja järjestäjänä toimi Instagramista ja kalastuskilpailustaan tuttu @somehauki. Saimme seurana loistavan mahdollisuuden, kun pääsimme Suomen Vapaa-ajankalastajien messuosastolle pöydän päätyyn sitomaan ja myymään perhoja. Toisessa päässä SVK:n pöytää oli Palatsi Fishing Team tekemässä lippauistimia. Molemmissa päissä pöytää oli sama idea; messukävijä voi tulla kokeilemaan matalalla kynnyksellä joko perhonsidontaa, tai lippauistimen tekoa. Suurin osa perhonsitojista olikin nuoria aloittelijoita tai jopa ensikertalaisia, hienoa!
Seuramme puheenjohtaja Sari pyysi allekirjoittanutta kaveriksi messuille ajatuksella, että toinen sitoo perhoja, kun toinen myy seuran jäsenten tekemiä perhoja. Sidonnan ja myymisen lomassa molemmat keskusteltiin messukävijöiden kanssa ja kerrottiin meidän seuran toiminnasta. Saatiinkin yksi uusi jäsen seuraamme!
Minulla ei itselläni ollut ennakkoon mitään odotuksia. Mielestäni yleinen tunnelma messuilla oli todella hyvä ja kaikki kenen kanssa aiheesta vaihdoin ajatuksia oli samaa mieltä. Kaikki kohtaamiset olivat oikein kivoja ja ihmiset olivat samanhenkisiä. Toivottavasti kyseinen messutapahtuma järjestetään jatkossakin.
Olen iloinen ja innoissani saadessani toimia seuran uutena puheenjohtajana.
Perhokalastus on meille kaikille tärkeä harrastus ja yhteisö, joka tuo yhteen luonnon, ystävyyden ja intohimon kalastukseen.
Koen tärkeäksi, että yhdessä teemme seurasta entistä suuremman ja lisäämme näkyvyyttä toiminnallemme.
Toivotamme uudet jäsenet lämpimästi tervetulleiksi. Jos tunnet jonkun, joka voisi olla kiinnostunut liittymään seuraamme, rohkaise heitä ottamaan yhteyttä!
Tulevana vuonna pyrimme myös tekemään yhteistyötä muiden perhokalastusseurojen kanssa laajentaaksemme verkostoamme ja oppiaksemme uusia taitoja.
Ympäristönsuojelu on meille tärkeää. Pyrimme vähentämään jälkeämme luonnossa ja edistämään kestäviä kalastuskäytäntöjä.
Muistetaan kunnioittaa toisiamme ja luonnonvaroja sekä noudattaa seuran sääntöjä ja arvoja kaikissa tilanteissa.
Tulevana vuonna meillä on mahdollisuus luoda unohtumattomia hetkiä vesillä, jakaa vinkkejä ja kokemuksia sekä kehittää taitojamme yhdessä.
Suunnittelemme erilaisia tapahtumia, koulutuksia ja yhteisiä kalastusretkiä, jotka tarjoavat meille kaikille tilaisuuden oppia uutta ja nauttia luonnosta sekä hyvästä seurasta.
Kannustankin teitä kaikkia osallistumaan aktiivisesti seuran toimintaan ja jakamaan omia ideoitanne ja ehdotuksianne.
Yhdessä voimme tehdä tästä vuodesta unohtumattoman ja täynnä hienoja kalastushetkiä.
Toivotan teille kaikille onnea, rauhaa ja menestystä vuodelle 2025.
Viime tiistaina oli vähän sellainen epävirallinen kerhoilta. Sulateltiin putkia ja turinoitiin niitä näitä. Mitään ohjelman suunnittelukokousta ei olla vielä pidetty, mutta kalenterissa on nyt ohjelmaa kahdeksi seuraavaksi tiistaiksi.
Muutamien Pohjois-Norjassa tehtyjen laihojen lohireissujen kyllästyttäminä päätettiin jo hyvissä ajoin, että seuraava tehdään Ruotsin puolelle Lainionjoelle. Ei desinfiointia eikä rajoituksia perhon tai siiman painotuksille. Kuten yleensäkin majoituksen ja junalippujen hankinta jäi viime tinkaan. Reissu tehtiin ajalla 26.7-2.8.2022. Ajankohta ja pituus määräytivät sen mukaan, että satuin bongaamaan Lainionjoen varrelta Kangoksen kylästä loistavan Airbnb-kohteen. Se oli todellinen onnenkantamoinen, sillä nyt jo näyttää olevan ensivuoden koko heinäkuu varattu. Toivoa on vielä, sillä mökissä on ilmainen peruutus vielä viikkoa ennen varattua ajankohtaa, joku voi hyvinkin peruuttaa. Kangoksen alueen lupa oli 20 € per vuorokausi. Luvan voi ostaa puhelimella ja sen voi aloittaa mistä kellonajasta haluaa. Saaliin ilmoittaminen oli vapaaehtoista ja se tietysti näkyi saalistilastoissa, jotka olivat melko vähäisiä. Autojunaliput olivat myös kortilla. Kesäkuun 21. onnistuttiin saamaan viimeinen autojunapaikka Pasilasta Kolariin, josta oli vain puolentoista tunnin ajomatka Kangokseen.
Kalastelua
Mökiltä käveli Lainionjoen ylittävälle sillalle kymmenisen minuuttia. Sillan penkereellä oli ihan varteenotettava kalapaikka, nähtiin pari hyppyäkin parin tunnin aikana mitä siinä kalastettiin. Ekana iltana kuitenkin ajettiin Särkimukkaan itäpuolelle, ulkokurviin. Auto jouduttiin jättämään tien reunaan, mutta kävelymatkaa kertyi vain muutama kymmenen metriä. Vettä virtasi aika runsaasti, niin ettei ensikertalainen oikein osannut erottaa mitään varsinaisia kohteita heitoilleen. Pari hyppyä nähtiin ja vastarannalla yksi lohen rantautus. Yksinäinen kalastaja peruutti rannalle niin pitkän siiman kanssa, että meinasi sotkea siimansa männyn oksiin, mutta lopulta kala tuli lätkytellen rannalle. Siinä on hieno, suhteellisen leveä sorasärkkä, erinomainen lohen rantautuspaikka.
Toisena päivänä mentiin tietysti em. pelipaikoille. Vaikka oltiin lähes varmoja, että ainakin edellisen illan heppu olisi siellä kalassa, paikka oli yksin meidän. Kun mitään tapahtumia ei alkanut ilmaantumaan, jatkettiin vanhan riippusillan raunioille. Joen länsipuolella tie alkoi jo ennen riippusiltaa muuttua melko huonokuntoiseksi. Sillan kohdalla oli pieni parkkipaikka, johon jalkauduttiin. Hetken siinä itikoita läiskittyämme todettiin, että ei se tässä voi olla, kun ei mitään polkuakaan lähde joelle päin. Jatkettiin tietä pitkin eteenpäin, mutta pian alkoi tulla vastaan sellaisia siltarumpuja joista sai maasturillakin mennä kieli keskellä suuta. Käännyttiin takaisin ja palattiin em. parkkipaikalle, josta vähän huolellisemmin etsien löydettiin polku, joka johti ensin entisen riippusillan perustuksille ja sitten tosi jyrkästi rantaan. Rannalla oli kapea penger, jossa pystyi kalastamaan.
Riippusillan länsirantaa
Tietysti vastarannalla ruoho oli taas vihreämpää. Siellä oli laavu ja helppokulkuinen ranta. Joku porukka siellä näytti valmistautuvan yökalaan.
Riippusillan itärantaa
Me lähdimme iltatoimiin, joihin kuului ainakin valkoviinin naukkailu ja saunan lämmittäminen.
Kolmantena päivänä käytiin ajeltiin alkajaisiksi Kangoskoskelle, joka on sillasta muutama kilometri alavirtaan oleva, noin kilometrin mittainen leveä kivinen ränni. Kosken keskivaiheille johtaa hyväkuntoinen tie, jonka päässä on parkkipaikka, laavu, puuvaja, WC, nuotiopaikka ja pöytä. Kivien välissä olevat vapaat vesialueet olivat niin pieniä, että lohen kalastaminen ei oikein houkutellut. No, tulipahan sieltä lerssillä reissun ensimmäinen eväkäs.
Lerssiin erehtynyt
Iltapäivällä lähdettiin kyselemään Lapland Guesthousesta mahdollisia vapaita lupia legendaariselle Camp Onkan alueelle. Se onnistuikin, mutta hintaakin kertyi aika mukavasti. Ensinnäkin lupa maksoi 80 €/vrk ja sitten piti jokaisen maksaa 120 € oppaalle. Sitä aluetta oli niin paljon hehkutettu ja hienosti mainostettu, että ajateltiin uhrauksen kannattavan, kuitenkin lähes varmasta saaliista. Päätettiin mennä yötä vasten särkimukkaan siihen samaan paikkaan, jossa oli ensimmäisenä iltana nähty lohen rantautus ja pitää luppopäivä ennen Camp Onkan keikkaa, jonka oli sovittu alkavan klo 5 aamulla. Tullessamme Särkimukkaan näimme edellisen kalamiehen selän kaikkoavan metsän siimekseen ja taas paikka oli yksin meidän. Sitten se tapahtui puolenyön korvilla – kala kiinni. Selvästi tittiä suurempi otus, veti alkajaisiksi pohjasiimat näkyviin ja alkoi sitten vähähin erin tulla lähemmäs. Kerran taisi käydä vähän ilmassa ja sitten rannasta teki aika monta syöksyä vähän etäämmälle. Lopulta käytännössä hinattiin rannalle meidän pikkuruisella haavilla hiukan auttaen, ensimmäinen lohen kokoinen.
Sieltä se nyt tulee 92 cm 7,0 kgSylin täydeltä punalihaista
Väärin tartutettu, mutta pysyi silti kiinni.
Väärin tartutettu
Kuudennen päivän aamuna heräiltiin neljän maissa ja ajeltiin viideksi Lapland Guesthousen pihaan. Oppaamme ilmestyi kohta pihalle ja hyppäsi maasturiinsa. Ajeltiin sitten hänen perässään ensin sillan yli ja sitten muutama kymmenen kilsaa pohjoiseen. Ensin suunnattiin Pahtakoskelle, jossa opas esitteli meille alueen, jossa kannattaa kalstaa. Vettä virtasi niin paljon, että mitään herkullisia kohtia ei virrasta erottunut. Se oli nopeasti esitelty. Sitten siirryttiin Camp Onkan kotipooliin. Alkuviikon runsaiden sateiden vuoksi loppupätkä tiestä oli niin mutaista, että auto piti jättää melkein puolen kilsan päähän leiristä, jossa on nuotiopaikka pöytä ja pieni sadekatos. WC löytyy myös pienen matkan päästä.
Camp Onka
Leiri on Lipistönonkan kohdalla, aikamoisen jyrkänteen päällä.
Camp Onkan jyrkänne
Vaikka ei heti uskoisi, jyrkänteen alla voi kahlata. Ehkä paras kalapaikka on kuitenkin vastarannalla. Opas näytti meille venevajan rannassa. Siellä ei kuitenkaan käyty ennen oppan poistumista paikalta. Olisi pitänyt, sillä veneet olivat ihan kelvottomassa kunnossa olevia vaneriveneitä. Ei mitään asiaa vesille. Loppupäiväksi siirryttiin Pahtakoskelle.
Pahtakoskea sinisellä hetkellä
Kun ei koko päivänä hypyn hyppyä, ei tärpin tärppiä, oli illalla aika huijattu olo.
Seitsemäs päivä oli viimeinen kalastuspäivä. Oltiin pikkuhiljaa tultu siihen johtopäätökseen, että kalastaminen kannattaa vaan hämärän aikaan. Herättiin myöhään ja otettiin valoisa aika levon kannalta. Illan suussa siihen samaan särkimukan sisäkurviin, josta yksi kala oli jo narrattu. Vesi oli jo laskenut jonkin verran, niin että virrasta alkoi erottua useampia kiviä ja matalikkoja. Minulla oli edelleen se sama 2/4 upposiima. Varmuuden vuoksi otin ottiperhosta kuvan ennen kalastusta.
Ottiperho
Perho oli niin sanotusti omasta päästä tehty eikä siitä ole missään mitään reseptiä. Onneksi otin, sillä pian se jäi pohjaan. Vähän ennen puolta yötä Jussin perhoon tarttui lohi, hieman alempana kuin edellinen. Sekin saatiin hallitusti rannalle, 82 cm 4,7 kg. Hyvä päätös reissulle.
Jussin lohiCR? No ei kuitenkaan
Tämäkin kala saatiin jäähän aamuu mennessä, kiitos mökin hyvän pakastimen.
Aamulla piti mennä vielä syömään Kolarissa Meän paikkaan, mutta tunnin aikaero yllätti eikä aikaa jäänytkään ennen junan lähtöä.
Seurallamme oli merkittävä tilaisuus, seuran 40 v juhla. Kuten on todettu, kevään 2020 pandemia-ajan vuoksi on unohdettu päivämäärä 27.3.1980, jolloin seuran perustava kokous pidettiin Wiklundin tiloissa. Paikalla oli tuolloin 12 jäsentä, joista kaksi on yhä mukana. Toivon että toiminta jatkuisi yhä aktiivisena. Katsotaan saammeko tämä vuoden aikana tuota siirrettyä juhlaa pidettyä. Elävään toimintaan tarvitaan elinvoimainen seura ja aktiivisia jäseniä tätä tukemaan. Toivon myös ympäröivien seurojen aktiivisen yhteistyön jatkuvan, kuten myös kalastusolosuhteiden kehittämiseen tähtäävien yhteistyökuvioiden jatkumisen. Seuramme on aktiivisesti mukana SVK:n Lounais-Suomen piirin toiminnassa sekä Lounais-Suomen Kalatalousalueen toiminnassa, kuten myös Valoinan purokunnostuksia tekemässä.
Mitään varsinaista kieltoa en löytänyt kerhoillan pitämiselle 11.1, kun se ei ole mikään yleinen kokous eikä yleisötilaisuus. Silti mietityttää VSSHP:n tuorein koronatiedote ja siinä virke: Valitettavasti tilanteemme ei salli nyt kokoontumisia sisätiloissa, johtajaylilääkäri Mikko Pietilä sanoo.
Toiminta ei ole päässyt kunnolla käyntiin koronan aiheuttaman pitkän tauon jälkeen. Ovet ovat kuitenkin auki joka tiistai klo 18-20, kahvia ja pullaa on tarjolla. Jos ei ole mitään ohjelmaa merkittynä kalenteriin, voidaan vain turista tai keksiä jotain ohjelmaa ex tempore. Mietitään kiinnostavia aiheita, joista haluaisimme kuulla tai kertoa. Jossain vaiheessa pidämme taas kokouksen, jossa laaditaan ohjelma loppukaudeksi.
Kesän kalareissuista olisi myös kiva saada kertomuksia. Niitä voi jokainen kerhon jäsen kirjoittaa itse tähän blogiin. Jos tuntuu teknisesti hankalalta, voi lähettää minulle missä tahansa muodossa tai tuoda kerholle vaikka paperille kirjoitettuna. Kerhon jäsenten sähköpostiosoitteet löytyvät Anteron lähettämistä viesteistä.
