Kategoria: Ajankohtaista

Sähköisen tiedonkulun tärkeys korostuu kokoontumisrajoitusten myötä, kun ei voida puida asioita kasvotusten kerhoilloissa. Kerhomme keskustelu- ja tiedotuskanaviksi näyttävät muodostuneen WhatsApp ja Facebook. Se on ihan hyvä siinä mielessä, että jokainen näihin kirjautunut osaa tuottaa sisältöä, kirjallista ja kuvallista.

Jostain syystä kaikki eivät halua kirjautua em. sosiaalisen median kanaviin. Olen lisäillyt nettisivuille rajoituksen aikaisia sidontareseptejä ja kuvia, mutta se alkaa tuntua vähän turhauttavalta, kun sama asia on luettavissa suoraan em. somekanavilta. Seuran sivulla on linkki seuran Facebook-sivulle V-SPerhokalastajat ry. En nyt ole ihan varma, mutta uskoisin jokaisen pääsevän näkemään siellä käytyä keskustelua klikkaamalla f-linkkiä, ilman kirjautumista Facebookiin.

Esim. Lapväärtin- Isojoen retkestä 4-6.6 on tietoa siellä. Tietoa on nyt myös nettisivujen kalenterissa, mutta moni ei tule katsoneeksi kesäkuun tapahtumia ainakaan tässä vaiheessa.

Kerhoillat ovat tauolla toistaiseksi, koska Aluehallintovirasto on rajannut sisä- ja ulkotiloissa järjestettävien yleisötilaisuuksien henkilömäärän enintään kuuteen henkilöön (voimassa 26.3.2021 asti).

Vuosikokous voidaan näillä näkymin pitää 30.3 ellei tilanne pahene.

Syksyn rauhoitukset ovat ohi ja kalastus voi jatkua. Lohikaloilla ovat kudut loppuneet ja mäti valmitautuu kevään kuoriutumiseen. Nyt meidän tulee ottaa tuo huomioon kutualuella kalastaessamme, vältetään turhaa kahlaamista soraikoilla. Syksyllä tuli seurattua kalojen kutua ja kuvattuakin sitä Merikarvianjoella. Kunnostuksiin en tänävuonna päässyt päällekkäisyyksien takia. Kun aluella noita tapahtumia tulee niin koitetaan päästä talkoisiin, alueitakin kannatta seuloa minne kalat eivät pääse ja informoida suorittavia tahoja niistä. Tällaisena aikana kannattaa painottaa kalastus seisoviin vesiin ja merelle, sekä toisiin lajeihin.

Seuratoimintaan kaivataan aina uusia toimintoja joita seuralaiset toivovat. Kerhoillaissa pyritään näitä sitten toteuttamaan. Kalastusreissuja pyritään seuran johtamina muutama tehdä.

Toivon seuralaisille hienoja kastuskokemuksia vuodelle 2020.

Antero

Nyt voi taas tehdä saalisilmoituksen verkkoon. Ilmoittakaa ainakin sellaiset saaliit, joiden uskotte kilpailevan vuosittaisista palkinnoista.

Saaliit ilmoitetaan Kalapäiväkirja-sivulla, jolle pääsee sillä salasanalla, joka on annettu kerholla. Ilmoituslomakkeen alla näkyvät vanhat saalistilastot siltä osin kun joku on viitsinyt saaliitaan sinne syötellä.

Elokuisella kalastusreissulla Heijoistenkoskella joskus 80-luvulla – joessa näyttäytyi selvästi hyvänkokoisia kaloja jotka söivät jotain pinnan alta. Kaikki mahdolliset rasiasta löytyvät hyönteisjäljitelmät tuli uitettua, mutta kalat eivät olleet niistä yhtään kiinnostuneita.

Lopulta siiman päähän päätyi streamerit, aluksi erinäiset salakkajäljitelmät ja lopuksi mustat stremerit – EI TÄRPPIÄKÄÄN!! Turhautuneena, ajankuluksi kalastus jatkui vavanmittaisella siimalla mustaa streameriä rantavedessä uittaen. Heitto ylävirtaan ja hitain nykäyksin streameriä virran mukana sisään jonka seurauksena yllättäen kalan raju isku. Kalan väsytys – haaviin ja ylös.

Kalaa peratessa ja sen syönnöstä tutkiessa ilmeni, että kala oli syönyt vesiperhosia ja viisi simppua – tästä alkoi pikkukalajäljitelmien kuin myös niiden käytön kehittely.

Ensimmäinen ongelma oli miten saada perho painumaan virrassa riittävän syvälle. Upposiima oli aluksi luonnollinen valinta, mutta kalastustuntuma oli huono. Seuraava vaihe oli pintasiima ja painotettu peruke, menetelmä toimi melko hyvin normaaleissa olosuhteissa, mutta tuulella heittäminen tuotti ongelmia. Tämän jälkeen oli vuorossa voimakkaasti painotetut perhot. Raskaiden perhojen hyvänä ominaisuutena on se, että peruke oikenee kaikissa olosuhteissa hyvin.

Suurin ero perinteiseen streamer kalastukseen on se, että heitot suunnataan 90 astetta virtaan nähden ja virran ollessa erittäin voimakas ne suunnataan jopa vielä enemmin ylävirtaan – näin saadaan perho vajoamaan syvälle missä kalatkin ovat. Streamerin pudottua veteen perho otetaan sisään normaalisti ”hand twistillä”. Aktiivisen uittamisen etuna on se että perho työskentelee koko uittamisen ajan ja jos kala iskee ohi, se todennäköisesti yrittää uudelleen. Painotetun perhon hyvänä ominaisuutena on myös se, että se ui aaltoilevasti myös pystysuunnassa kuten simppu uidessaan virtavedessä.

Jokien pikkukalat uivat virtaan nähden poikittain tai pää alavirtaan, ne eivät ”peruuta” virrassa (perustuu sukellushavaintoihin vuosien varrelta). Näin ollen Streamerin uittamisessa on tärkeää ettei sitä ”peruuteta” kalan eteen, vaan se uitetaan poikittain kalan näkökenttään.

Ylävirtaan pikkukalat nousevat rantaa myöten käyttäen hyväksi virran kosteita.Tämä huomioidaan heitossa siten, että siiman laskeuduttua alavirtaan siimaa otetaan sisään lyhyin nykäyksin. Hyvä keino paikallistetulle kalalle on heittää hieman kalan yläpuolelle ja vetää siimaa voimakkain nykäyksin ylävirtaan – TÄRPPI on yleensä raju. Paikallistetulle passiiviselle kalalle on hyvä keino on uittaa perho suoraan ylävirrasta kalan oleskelupaikkaan.

Painotettua streameriä voi käyttää myös veden ollessa matalalla, tällöin lisätään perhon nopeutta ja heitetään enemmin alavirtaan. Sopivat välineet painotetulla streamerillä kalastamiseen on esimerkiksi 9’6″ kokotoiminen AFTM #8 vapa ja kelluva siima.

Kehittelyn tuloksena perhot ovat muuttuneet melkoisesti vakiintuen seuraaviin käyttöperhoihin: Veera, Musta Veera ja Nakke Nakuttaja, joista lopullisen muotonsa sai ensimmäisenä Nakke Nakuttaja.

Ohessa reseptit yllä mainituille perhoille valokuvineen.

VEERA
Koukku: 2-10 streamerkoukku
Sidontalanka: Musta
Painotus: Kaksi rungon pituista lyijylankaa rungon suuntaisena
Kierre: Tinattu kuparilanka
Runko: Hologrammi jäätelöpaperi, jonka päälle rungon selkään kaksi fluorioranssia villalankaa. Sidotaan kierteellä. Etupäät käännetään kurkkuhäkiläksi, perät jätetään pyrstöksi.
Siipi: Ruskea orava
Kaulushäkilä: Musta kukko siiven eteen
Silmät: Palloketju

MUSTA VEERA
Koukku: 2-10 streamerkoukku
Sidontalanka: Musta
Painotus: Kaksi rungon pituista lyijylankaa rungon suuntaisena
Kierre: Tinattu kuparilanka
Runko: Musta villalanka, jonka päälle rungon selkään kaksi fluorioranssia villalankaa. Sidotaan kierteellä. Etupäät käännetään kurkkuhäkiläksi, perät jätetään pyrstöksi.
Siipi: Musta orava
Kaulushäkilä: Musta kukko siiven eteen
Silmät: Palloketju

NAKKE NAKUTTAJA
Koukku: 2-10 streamerkoukku
Sidontalanka: Musta
Painotus: Kaksi rungon pituista lyijylankaa rungon suuntaisena
Kierre: Tinattu kuparilanka
Runko: Musta villalanka, jonka päälle rungon selkään litistetty mylarputki. Sidotaan kierteellä.
Siipi: Keltainen bucktail jonka päällä musta orava (Oravan mitta ¾ bucktailiin nähden)
Silmät: Palloketju
Pää: Dupataan mustasta villasta ja harjataan muotoon