Varsinais-Suomen Perhokalastajat
25-vuotinen taival
Antero Jaskan kokoama, jäsentiedotteisiin perustuva kavalkadi kuluneilta vuosilta
Perustamiskokous pidettiin Tavaratalo Wiklundin Kafeteriassa 27.3.1980, urheiluosaston vetäjän Raimo Mettälän avustuksella.Kokouksessa oli läsnä 12 henkilöä. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Seppo Peltonen, hallitukseen lisäksi Pertti Lehto, Aarne Raitanen, Hannu Pakarinen ja varajäseneksi Raimo Mettälä. Jo saman vuoden syksynä tehtiin retki Isojoelle kalastamaan. Silloin ei vielä tainnut olla siiman päässä Mayfly Cutwing -pintaperhoa. Kyseinen perho oli Seuran sidontailtojen avausperho. Ei ainakaan perhon valinnassa päätä palellut.
Seuraillat pidettiin Wiklundin Cafeteriassa ja sosiaalitiloissa. Tilapäisesti käytettiin myös Itäinen Pitkäkatu 8a:ssa sijaitsevia tiloja. Seuralle lahjoitettiin 3 kirjaa sekä kaksi sidottua Urheilukalastuslehden vuosikertaa ja castingia käsittelevä kansio. Tästä alkoi nykyisin jo hyvin monipuolisen kirjastomme kehitys. Schröder / Hardy vierailivat seurassa 1982 keväällä. Myös Matti J. Särönmaa kävi opastamassa ja sidotuttamassa klassisia lohiperhoja vuoden 1982 joulukuussa. Sellaisen erikoisuuden kuin heittoperho eli jigi esitteli jäsen Paavo Kotilehto.
Wiklundin lopetettua kalastusosastonsa 1983 lopulla, seuramme toiminta tukeutui Kala-Nisse -kalastusliikkeen tiloihin Linnankadulla aina vuoden 1985 loppuun asti, jolloin liike lopetti toimintansa. Kerhoillat jatkuivat Kaarinan Ylikylän koululla kevään 1986 ajan.
Kiertolaiselämä jatkui kerhoiltojen siirtyessä Lepolan kasvihuoneiden sosiaalitiloihin syksyllä 1986. Jälleen vuodenvaihteen jälkeen kokoontumispaikka vaihtui, palasimme Linnankadulle, nyt Pyyntiväline-nimen saaneen kalastustarvikeliikkeen tiloihin.Veli Autti tutustutti vesiperhosen elämään ja perhoihin.
Aurajoen Halinen avattiin urheilukalastukselle 1987. Perhokalastuksen SM-kisoissa Äyskoskella seuran silloinen puheenjohtaja Timo Ali-Melkkilä hävisi mestaruuspokaalin kisan viime minuuteilla yhdellä (1) grammalla. Uistelujaoksen perustaminen perhokalastusseuraan vuonan 1988 kuvasti moottoriuisteluinnostusta tuohon aikaan.
Vuonna 1990 jaos eriytyi Saaristomeren Uistelijat –erikoisseuraksi. SM-perhokalastukilpailuista Äyskoskelta Asko Saariselle tuli 4. sija. Lauri Syrjänen kävi kertomassa kuulumisia Tampereelta sekä Kymijoelta. Saunailta ja 10-vuotisjuhla vietettiin Turilassa Ruissalossa toukokuulla.
Yleinen sidontakurssi pidettiin Ikituurissa helmikuussa 1991 Perhokellarin Lasse Loposen ohjauksessa. Perhokalastuksen MM-kilpailuissa Uudessa Seelannissa kävi Harri Dahlin, ollen toiseksi paras suomalainen. Syksyllä Veli Autti kävi kertomassa Tenon kuulumisia ja lohen pintaperhokalastuksesta. Åke Sundberg kävi kertomassa kalastusvälineiden keräilyharrastuksestaan .
Vuosi 1992 alkoi vesiperhosen elämään tutustumiseen Jari Tuiskusen ja Veli Autin kertomana. Ismo Penttinen kertoili seisovan veden perhoista ja kalastuksesta. Keväällä myös sidottiin talkoilla perhoja myyntiin turkulaisiin kalastusliikkeisiin. Syksyllä Lauri Syrjänen kävi läpi kesän tapahtumat lohenkalastuksesta Karigasniemellä. Meriraudun kalastuksesta tarinoi puolestaan Kari Rautio Lohjalta.
Vuoden 1993 avaajana toimi Harri Lehtonen streamerkalastuksesta kertoen. Toiminta kasvoi ja vierailijat lisääntyivät. Juha Vainio kertoili pintaperhokalastuksesta, Juha Honkonen puolestaan Hardyn,3M:n, ja Ragotin tuotteista. Ossi Pursiheimo saavutti Tenon Lohikuninkuuden kesällä ja kävi sitä kerholla kehumassa. Syksyllä Juhani Uusitalo kertoili bambuvavasta, sen rakenteesta ja ominaisuuksista.
Vuonna 1994 paneuduttiin jälleen streamerkalastukseen, nyt Tapio Rantalan johdolla. Merikarvianjoesta kertoili Marko Närvänen. Syksyllä järjestettiin seuran ensimmäinen perhokalastajan peruskurssi. Kurssia ei tarvinnut Markku Ojala, joka edusti seuraaja Suomea MM-kisoissa Norjassa. Vielä Veli Autti kävi Kuolan kalastusta läpi.
Vuosi 1995 aloitettiin amadou-perhonkuivaajan tekemisellä Seppo Niemen opastaessa. Kiskonjoen hyönteisistä kertoi Lauri Paasivirta ja toinen Lauri eli Syrjänen esitelmöi Dal-joesta ja meritaimenen kevätkalastuksesta. Kevätretki tehtiin Äyskoskelle syysretken suuntautuessa Merikarvianjoelle. Pohjois-Norjan lohijoista tarinoi Jari Lifländer. Tarunhohtoista tarinaa Mörrumilta kertoili Pekka Salo. Ensi kertaa vanhaa kalastuskautta hautaamassa olivat myös paremmat puoliskot joulujuhlissa 1995.
Vuoden 1996 sidontailtojen jälkeen keväällä jäsenet tutustuivat uuteen kalastusmuotoon, ”virtuaalikalastukseen” eli internetiin, Mika Salmisen työpaikalla Kaarinassa. Kevätretki retkeiltiin Dal-joelle, Ruotsiin, syysretki Äyskoskelle. Yhä uusia kalapaikkoja esiteltiin. Pekka Karkkolainen kertoili Keski-Norjan kuuluisasta Gaula -lohijoesta sekä käymistään Skotlannin paikoista.
Vuonna 1997 onnistuimme yhdessä Saaristomeren Uistelijoiden kanssa vuokraamaan kerhotilan Vanha Littoistentie 12:sta . Kevät alkoi turpakäräjillä, aiheena lohi. Seuraavassa illassa Heikki Anttonen sitten kertoili jäsenille lohen pintaperhokalastuksesta, seisovan veden kalastuksesta Veli Autti. Taidettiin oppimaa hyödyntää kevään reissulla Dal-joella. Tämän jälkeen olikin aika paneutua heittämiseen, C. O. Granfeldtin johdolla tutustuimme casting-urheiluun. Syksyllä ajeltiin taas perinteisesti joukolla Äyskoskelle kalaan. Hauen perhokalastuksesta luennoi Markku Kemppainen, vesiperhosista ja perhokalastuksesta Matti Huitila.
Talvella 1998 tietysti sidoimme pilkkiperhoja. Legendaarisesta Huopanankoskesta runoili meille Jouko Keto. Keväällä retkeiltiin oikein tosissaan, ensin pilkillä Pyhäjärvellä, sitten Dal-joen kautta päädyimme Evon Kalliojärvelle. Syksyllä käytiin Merikarvianjoella.
Alkuvuosi 1999 oli vavanrakennusta Ari Salorannan johdossa. Monta upeaa G-Loomista syntyi. Sidontailtoja on ollut riittämiin, materiaalejakin osaamme värjätä Reijo Kaartisen opein. Huopanalla käväisimme taas porukalla keväällä. Aurajoen tulevaisuudesta kuulimme Myllärintuvalla Arto Katajamäeltä. Merikarvianjoen kaloja taas kävimme itse katsastamassa porukalla. Syksyllä tuli taas muutto kun Turku halusi tilat omaan käyttöön. Muutimme nykyiseen kerhotilaamme Paimalan koulun sivurakennukseen.
SUKL:n vuoden 2000 uutisia kertoili Veli Autti. Siikaa pilkittiin taas Pyhäjärvellä maaliskuussa. Seuran 20-vuotista taivalta juhlittiin seuralaisten kera ravintola Gardeniassa . March Brown variaatioista kertoi hämäläiseen tapaansa Lauri Syrjänen. Näin oli hyvä matkata Äyskoskelle kalaan. Seuraavaa ei harrasteta kädet taskussa, nimittäin pocet-kalastusta, josta kertoi Markku Kemppainen.
Kalankäsittelyoppia saimme Jouni Vyyryläiseltä. Levysiipiä, peurankarvaperhoja, laskuvarjohäkilöitä, näitä kaikkia sidoimme kevään 2001 aikana. Kevätnurmella oli sitten hyvä käydä seuran ”heittoklinikalla” ” Reidarfilmin” videoidessa kaiken, mikä seuraavalla kerralla sitten analysoitiin porukalla. Äyskoskella siitä olisi hyötyä, tai syksyllä viimeistään Huopanalla. Jos sitä kalaa tuli niin sen jalostuksesta kertoi Kalle Piipanoja. Perhokalastusmahdollisuuksista Baltiassa kertoi Petteri Surakka. Mika Pitkänen taas kertoi Merikarvianjoen tilanteen. SM-sidontakisat sujuivat hienosti, junioreiden paras perho oli seuramme Antti Hirvensalon kädentaidon näyte. Kokonaistuloksissa Antti oli kolmas, Salosen Jere neljäs.
Keväällä 2002 alkoi kova vääntö yhdessä Aurajoen Urheilukalastajien ja Lounais-saariston Urheilukalastajien kanssa SM-perhonsidontakilpailujen järjestämiseksi Paraisilla. Järjestelyt olivat menestys ja menestystä tuli myös kilpailuissa: Joakim Vauhkonen jäi täpärästi toiseksi juniorisarjassa. Yritysvierailuja tehtiin Pyyntivälineeseen ja Piipanojan savustamolle. Äyskoski oli ohjelmassa keväällä, Merikarvia syksyllä. Historian havinaa kuuntelimme, kun Esko Lauri tarinoi Tenon ja Kemijoen Lohenkalastuksesta.
Vuoden 2003 sidontailloissa kävimme läpi SM-perhoja Paraisilta sitoen niitä. MM-sitoja ja muitakin meriittejä saanut Toni Kakkuri tuli näyttämään miten sidotaan moderni lohiperho. Kilpaperhokalastuksesta kertoi puolestaan Antti Vappula, klassisista lohiperhoista taas Lauri Syrjänen. Kemppaisen Markku näytti miten kaloja Orviksella oikein väännetään ylös. Sidoimme perhoja ja solmimme siimoja sekä tutkimme vetolujuuksia. Casting kilpailukin käytiin. SUKL:n terveiset saimme Veli Autilta. Vaeltavan perhokalastajan varusteista taas turisi ”turisti” Ari Saloranta. Jouluksi sidoimme koruperhon pukinkonttiin.
Vuotta 2004 vietimme pääsääntöisesti sitoen ja turinoiden keskenämme, ilman suuria vieraita. Retket tehtiin lähiseudulle ja Merikarvialle.
Vuotta 2005 olemme aloittaneet vierailemalla Raisiossa Metsä & Kala -liikkeessä. Hoidimme oman osuutemme SVK:n osaston ohjelmatarjonnasta Meri Kutsuu -näyttelyssä 12.3. Sidoimme perhoja ja rakensimme vapaa hyvällä yleisömenestyksellä. Toiminta jatkuu toivottavasti vireänä seuraavankin ”piikin”.
Maskussa 13.3. 2005
Antero Jaska
Varsinais-Suomen Perhokalastajat juhlivat 25 vuottaan
Seuran 25-vuotista taivalta juhlistettiin illallisella Kellariravintolassa 3.4.2005 liki 30 henkilön voimin. Ilahduttavasti mukaan oli uskaltautunut muutama vaimokin, jotka olivat joutuneet kokemaan koskileskeyden jo lähes kuluneen neljännesvuosisadan ajan. Puheenjohtaja Jyrki Mellanen avasi illan juhlapuheella, joka sisälsi mukavasti historiaa, nykyisyyttä sekä tulevaa eikä ollut liian pitkä. SUKL:n tervehdyksen toi puheenjohtaja Jouko Ojanperä, joka puheessaan muistutti, että liittouudistuksista huolimatta urheilukalastuksen kehittymisen kulmakivi on seuroissa tehtävässä työssä.
Iltaa jatkettiin maukkaan ruuan ja vilkkaan keskustelun parissa, kunnes oli aika palkita ansioituneita seuralaisia. Veli Autti kiinnitti SUKL:n hopeisen ansiomerkin Asko Saarisen, Jouko Rainion sekä Harri Dahlinin rintaan. Ansioluettelot olivat jokaisen kohdalla vakuuttavat. Askohan on mm. seuran perustajajäsen ja vielä aktiivisesti mukana. Toinenkin perustajajäsen oli paikalla, nimittäin Hannu Pakarinen toi Mikkelin Koskikalastajien viirin tervehdykseksi juhlivalle seuralle.
Hannu oli vahvasti vaikuttamassa VSPK:n perustamiseen tietoineen ja taitoineen vaikuttaessaan tuolloin Turussa. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja, Seppo Peltonen lähetti hänkin tervehdyksensä, koska joutui perumaan osallistumisensa viime hetkillä. Nostimme siis Sepon tarjoaman maljan hänen kunniakseen.
Näin jatkui seuramme matka kohti uusia koitoksia. Uskonpa, että turkulaisissa oluthuoneissa nostettiin toinenkin malja tuleville kalaretkille ja veljelliselle yhdessäololle.