7.4.2004

Yläsen Jouko haki Askon (Saarinen) kotoa ja minut Raision jäähallilta. Seuraavaksi matka jatkui CM-Länsikeskukseen treffipaikkaan. Siellä juuri saapuneen Raimo Lingrenin tavarat lastattiin matkanjärjestäjä Jouni Rauhan autoon. Käytyämme ruokaostoksilla, ahdoimme ruokatarvikkeet vielä autoihin, uhhh. Ahtauksen jälkeen siirryimme satamaan odottelemaan laivaan (Sea Wind) nousua. Tavanomaisten ruokailun ja ostosten jälkeen porukka kävi levolle.

8.4.2004

Hyvin nukutun yön jälkeen oli vuorossa pitkä ajorupeama poikki Keski-Ruotsin. Joukon ajaessa Anterolle vieraissa maisemissa muut selostivat sekä paikkojen historiaa että miltä paikat kesällä näyttävät.

Mora, tuo kuulu Vasaloppett maalipaikka ja puukko-kaupunki. Siellä pysähdyimme Siljan järven rannalle mahtavista hirsistä tehtyyn Restaurang Wasastugan ravintolaan syömään. Anteron ajaessa matka jatkui halki suurien metsämaiden yhä ylemmäs nousten. Röros kaupungin kohdalla kävimme tutustumassa retken harjuspooliin, kalastamaan kyllä tällä reissulla emme tähän Glomma–joella sijaitsevaan pooliin kerinneet. Askon siirtyessä ajamaan alkoi varovainen alasajo ylängöltä.

Gaulajoen latvojen näkyessä alkoi maisema muuttua yhä jyrkkäpiirteisemmäksi. Singsåsissä tutuistuimme mahdollisesti uuteen Granoya-pooliin jota oli Jounille tarjottu. Matkan jatkuessa kävi selväksi miksi Asko oli valinnut tämän ajovuoron. Kurvit ja maisemat sen kuin jyrkkenivät, muilla ei olisi riittänyt huomiota molempiin yhtäaikaa. Störenin Essolta haimme porukalle tilatut tunturikalastusluvat. Vielä pieni ajomatka niin alkoivat näkyä kesäiset lohipoolit. Perillä olimme vähän klo 18.00 jäleen. Alkoi lastin purku, olihan sitä tavaraa mukana. Majoitustilat jaettuamme alkoi ruuan teko. Ruokailun ja saunan jälkeen kelpasi paneutua yöpuulle.

9.4.2004

Herättyämme ilma oli hieman harmaa, jonka johdosta ajoimme Trondheim vuonolle tutustumaan rantoihin, misssä meritaimenta olisi tarkoitus kalastaa. Monta paikkaa kävimme läpi tyhjää heittäen. Lunta tuli kuin kotona Esteriltä ja lusikankin heittäminen oli joskus vaikeaa, saati perhon. Jätimmekin tällä kertaa suosiolla perhovavat autoon. Kohmeisin sormin tuli vahinkojakin. Minultakin lensi viehe vuonon syvyyksiin sankastopin seurauksena komeassa kaaressa kuin Pauli Siitosen keihäs.

Kahden tietulliaseman a 15 nkr kautta ajettuamme kävimme vielä pari rantaa tarkastamassa. Nyt alkoi sellainen lumipyry että totesimme parhaaksi palata majapaikkaan. Se kyllä kannatti! Siellä odotti pöydällä n. 60cm marinoitua sisäfilettä tekijäänsä. Jokken toimiessa kokkina muut avustivat parhaan mukaan. Filettä tehtiin liekitettynä, kermassa haudutettuna sekä runsaassa sipulissa paistettuna. Tämä kaikki lisukkeineen katosi erittäin hyvällä ruokahalulla parhaisiin suihin. Näin pienen iltasen saatuamme ja saunottuamme kävimme kylläisinä nukkumaan.

10.4.2004

Aamulla herätessä lunta tuli nyt majapaikallakin, aamupalan syötyä odottelimme kelin paranemista. Noin klo 9 päätimme lähteä perhokalaan tunturiin Glomma-joelle harjuksia. Keli vain paheni ylös mennessä, joten auto ympäri ja kaupan kautta kämpille.

Puolenpäivän maissa ilma oli kirkastunut, ja ei kun vuonolle meritaimenia yrittämään. Kartanlukijamme ”oikotien” (hieman kiertäen) kautta pääsimme vihdoin rantaan. Aloitimme Viggjasta joka on hieno hiekkaranta ja noin 2 km pitkä. Aurinkoa ,vettä, räntää, kaikkia tuli päivän aikana vuoronperää. Jounin saadessa päivän ainoan mitallisen meritaimenen, sekä alamittaisen, jollaisen myös Asko vapautti. Kelin pahetessa palasimme Hageen.

Majapaikassa odotti herkullinen tuoksu, ennen lähtöä pataan laitetut paistit olivat valmiit. Kyllä mietokin lämpö tekee tehtävänsä. Taas oli perunoiden kypsyttyä tiedossa hyvää ruokaa. Iltaseurustelun (Jokken kertoessa tarinoita) ja saunan jälkeen taas uni maistui.

11.4.2004

Aamulla tuli kevyesti lunta, mutta päätimme kuitenkin lähteä tunturiin. Lähtö oli kuitenkin vasta n klo 8. Ajomatkaan meni noin 1.5 tuntia ja olimme nyt 592 metrin korkeudessa tien päässä. Varusteet päälle ja sukset jalkaan ja menoksi. Hiihtoa noin kaksi tuntia ja saavuimme Damtjonna-järven kämpälle, jossa keitimme kahvit. Tästä jatkoimme yhä ylöspäin Halstjonna järven kämpälle 992 metrin korkeuteen. Täällä tulet tehtyämme vaihdoimme kuiviin asuihin ja pinkaisimme järvelle.

Asko löysi vanhan pilkkireijän, josta kohta nousi kohta ensimmäinen rautu jäälle. Hieman myöhemmin järvelle hiihtäessä ja äijien huitoessa minulle tuli käsitys että kaira oli mennyt kiveen. Eikun varateriä ja Ramin kairaa noutamaan. Takaisin päästyäni tuli selväksi että pojat kaipasivat jatkopalaa joka oli yhä kämpällä. Kuin taistelulähetti painelin takaisin hakemaan jatkopalaa, jonka Rami antoi Askon repusta. Koko mitta oli tarpeen, koska nytkin kairanvarren kulma oli jo jäänpinnan alla reiän auetessa!

Lapiolla suuret lumivallit rakentaen sai sellaisen tuulensuojan tehtyä että pystyi pilkkimään. Noin viiden tunnin pilkinnän saaliiksi tuli Anterolle 5, Jounille 3, Askolle ja Ramille 2 Rautua mieheen. Kahvit vielä Halsjonnan kämpällä nautittuamme aloitimme paluumatkan vastatuuleen punnertaen. Rankkaa oli vaikka alamäkeen tulimmekin. Rautureissu kyllä oli vaivan arvoinen jo tälläkin saaliilla.

Illemmalla Kutsuimme Isäntäväen syömään Rautua ja Turskaa. Jokke oli päivällä onkinut vuonolta 3,5 kiloisen turskan. Alkupalaksi saimme ”KORBAZO” raakakypsää lihaa joka oli sisäfileen päästä tehtyä. Isäntäväki ihmetteli meidän tapaa panna kokonaisia kaloja keittoon. Keitto kuitenkin hupeni hyvää vauhtia nälkäisiin suihin. Välillä täytyi kyllä isännän kanssa käydä sähköhommissa, kun varokkeet sulivat.

12.4.2004

Aamupalan jälkeen kävimme valmistelemaan kesäistä lohisesonkia korjaamalla rantakatoksia ja siivoamalla niiden ympäristöä. Jouni ja Asko kävivät vielä tarkistamassa alavirrassa olevat Gyllteigen-ja Gyllsaga-poolit. Ruokailtuamme lähdimme kaikki taas rantaongelle. Viggjalta aloitimme tyhjää onkien. Siirryimme Klokkarvikan rantaan onkimaan lyyraturskaa ja turskaa. Kaloja tulikin ihan hyvin eli 8 kpl, kaikki muut saivat kalaa paitsi Antero. Siirryimme vielä heittelemään Öysandan uimarannalle Jounin saadessa melkein heti mitallisen meritaimenen. Anteron uistimen alla kävi yksi aika kookas pyörähtämässä, ja yksi karkuutus. Jokkella pyörähti perhossakin meritaimen, mutta se ei kuitenkaan tarttunut kiinni.

Majapaikkaan palattua alkoi ruuan teko, Joukon tehdessä jääkaapissa olevista tarpeista ”lordien pyttipannua”. Tähän tuli paistettuja perunoita, muutama makkarapaketti, jokunen paketti pekonia, taisi sinne joutua kinkkuakin sekä juustoa. Pyttipannuhan ei ole pyttipannu ilman kananmunaa, jota tuli kanneksi päälle vajaa paketillinen. Rami oli tällä välin savustanut Turskat. Kaikki meni jälleen parhaisiin suihin. Illalla vapaata seurustelua ja tarinointia. Jounin jäävätessä itsensä ulkopuolelle matkanjärjestäjän ominaisuudessa jakoi pienet muistot ”suurimmasta lohikalasta”, jonka sai Antero n 200 gramman raudulla. Joukon saadessa toisen ns ”erikoispalkinnon”, tarina-, kokki-ja seremoniamestarina olosta.

13.4.2004

Pakkaamisen ollessa kiivasta ja rivakkaa, autot täyttyivä tuota pikaa yhä ääriään myöten?? Vielä viimeksi suoritimme suursiivouksen. Todettuamme että paikat ovat kunnossa,aloitimme kotimatkan Joukon ajaessa. Glåmos;sissa katsastimme erään Glomma joen kosken. Tännäsissä pysähdyimme juomaan kupin kahvia, pientä purtavaakin joku otti.

Anteron ajaessa matka jatkui Heden ja Svegin kautta Moraan. Taas poikkesimme Wasastuganilla syömässä juuri ennen sulkemista, klo 14.00. Anteron jatkaessa ajamista saavuimme ruuhkaiseen Tukholmaan. Satamassa meillä oli hyvin aikaa ennen laivan Sea Windin tuloa. Autot laivaan ja syömään taas kerran. Parin paukun jälkeen uni maittoi jälleen.

14.4.2004

Taas on vuorokausi vaihtunut, sekä maa. Laivasta ulos ja porukat kotiin, niin matka on takana.

Kiitokset matkakumppaneille hienosta reissusta.

– Antero –