Löysin puolivahingossa Beiarelvan nettisivut toissa kesänä. Aloin seurata fiskebörsia ja huomasin, että kalaa tuli tasaisesti, myös paljon meritaimenta elokuusta alkaen. Olin pitkään suunnitellut meritaimenen kalastusta pohjoisessa ja tämä näytti hyvältä paikalta toteuttaa suunnitelma. Joku tärkeämpi tapahtuma esti matkan toissa kesänä, mutta viime kesänä pääsimme matkaan. Lähdimme elokuun puolivälin jälkeen ensin Vaasan, josta lautalla yli Uumajaan ja sinistä tietä Mo I Ranaan, jossa yövyimme. Kävelimme illalla kaupungilla ja katselimme paikkoja. Rana joki näytti kauniilta ja kirkasvetiseltä. Muutama kalastaja viuhtoi alimmalla koskella.

Mo I Ranasta on noin 150 kilometrin matka E kuutosta tunturien yli ja Saltdalin laaksoa risteykseen, josta lähtee tie 812 Vesterlihin. Täältä tie jatkuu 813 numeroisena tunturien yli Beiarin laaksoon. Ajoimme sillasta yli joen ja olimme melkein heti Strandissa, joka nettitietojen mukaan oli jonkinlainen kalastuksen keskuspaikka. Ajattelimme majoittua tänne. Tapasimme Strandin isännän, joka kertoi, että tämä viikko oli täyttä, koska Z-Spey vapafirma oli varannut koko viikon itselleen. Paikka oli asiallisen tuntuinen; majoitus kaksikerroksisessa talossa tai mökeissä, kalastustarvikekioskissa siimoja, vapoja, koukkuja ja muuta tilpehööriä. Isäntä englanninkielen taitoinen ja ystävällinen. Hän kehotti tutustumaan jokeen ja suositteli ylävirrassa sijaitsevaa Tronesia, jossa oli tarjolla hyvää majoitusta Beiar Turistsenterissä.

Katselimme paikkoja alavirrassa aina vuonon suulle asti. Täällä joki näytti hyvin hidasvirtaiselta. Virtaama oli alle 20 kuution edellisenviikon lämpimän korkeapaineen jäljiltä. Vesi oli kauniin turkoosinsinistä ja kirkasta. Ylävirtaan päin piti ajaa takaisin ohi Strandin ennen kuin joessa alkoi näkyä kunnon virtaa. Sillan kohdalta käännyimme länsirannan pikkutielle, joka johti Os ja Nes nimisten alueiden ohi Tronesiin. Odottamattoman äkkiä olimme perillä Turistsenterin pihassa. Vaikka olin tutustunut paikkaan etukäteen karttojen, nettisivujen ja Google Earthin avulla, välimatkojen pienuus yllätti. Koko joki vuonon suulta Tronesiin on vain 30 kilometriä. Toki se jatkuu ylävirtaan vielä kahtena haarana, mutta lohen ja meritaimenen nousu loppuu Tronesin paikkeille.

Majoituimme yhteen Turistsenterin neljästä uudehkosta mökistä. Se oli tilava ja asiallinen: keittiö, suihku ja nukkumapaikka kuudelle. Hinta 850 kr yöltä. Hain kalaluvat ja kävin desinfioimassa kalavehkeet. Se olikin tarkka prosessi, sillä jopa kaikki perhot uitettiin desinfiointiliemessä. Emme halua Gyroa takaisin totesi luvanmyyjä, joka suoritti toimenpiteen. Gyrodactulus Salaris löydettiin joesta v 1981 ja sen myötä lohikanta tuhoutui. Vuonna 1994 joki käsiteltiin rotenonilla ja istutukset joen omaa kantaa olevilla poikasilla aloitettiin. Vuonna 2001 lohikanta katsottiin niin vahvaksi, että joki avattiin taas kalastukselle.

Myöhään iltapäivällä 18.8 laskeuduin mökin kohdalta joen rantaan perusteellisesti desinfioituna. Luvanmyyjä oli sanonut, että nyt täällä tuskin kannatti meritaimenta yrittää joten aloitin pienellä Green Butt putkella. Se tuntui sopivan rannan ja veden väreihin. Etenin hiljalleen alavirtaan. Heittäminen tuntui mukavalta, sillä yhdellä spey heiton tapaisella flimpsautuksella sai siiman lentämään mukavasti vastarannan tuntumaan. Olin luvanmyyjältä kysellyt kalapaikkoja ja lähestyin nyt joenmutkaa, jota hän oli kehunut. Virta heikkeni ja vaihdoin perhon alumiinirunkoiseen putkeen, joka uisi paremmin hitaammassa virrassa vastarannan kallion edessä. Sain heitettyä kallion eteen hyvännäköiseen imuun ja kohta tunsin, että kala oli kiinni. Se tuli tavanomaisten venkuroiden jälkeen rannalle, neljän kilon lohi. Siinä sen illan kalastus olikin. Satoi ja alkoi tulla pimeä. enkä halunnut pilata hyvää mieltäni lisäheitoilla.

Aamulla vein pakolliset suomunäytteet luvanmyyjälle. Hän kehoitti yrittämään Innerholmen nimistä poolia, johon Krisse minut autolla vei. Pooli oli tosi hieno ja olisi ollut nautinto kalastaa, ellei paikalle olisi sattunut norjalainen isä tytär yhdistelmä, joka tönötti vuorotellen parhaan näköisessä paikassa, jossa virranhäntä liukui kauniisti rauhallisesti virtaavaan pitkään pooliin. Öinen sade oli nostanut vähän vettä ja se oli mennyt samean valkoiseksi. Kalastelin norjalaisten ylä- ja alapuolella muutaman tunnin, mutta tapahtumia ei ollut. Muutama kala kyllä näkyi. Illallakaan ei tapahtunut kummempia ja seuraavana aamuna jatkoimme jo matkaa.

Paikka oli hieno ja joki kaunis, vaikka meritaimenta tänä vuonna ei ollutkaan normaalisti liikkeellä. Beiarelvan kalastus on järjestetty ilmeisesti maanomistajien yhteistyönä. Joki on jaettu pariin kymmeneen kalastusalueeseen, jotka ovat n. 2,5 – 5 km pituisia. Näille myydään 15-25 lupaa kullekin. Vuorokausilupa maksaa 250 kruunua. Sesonki alkaa 15.6 ja loppuu lohen osalta 31.8. Meritaimenta saa kalastaa 15.9 asti. Vesi tulee Svartisen jäätiköltä ja sen lämpö vaihtelee sesongin aikana 4 ja 10 asteen välillä ja virtaamat kesäkuun 150 kuution huipusta loppukesän n. 20 kuutioon.

Lisätietoa löytyy seuraavista linkeistä: Hyviä kuvia soneista eli kalastusalueista, Hyvät tilastot ja fiskebörsit ja Saltdalselva, naapurijoki matkan varrella. Hyvin kaunis joki, joka on elpymässä kalattomuudesta. Norjan ennätysmeritaimen saatiin täältä viime kesänä: 11.5kg