Tekijä: Pekka Malmi

Alkuturinat

Muutamien Pohjois-Norjassa tehtyjen laihojen lohireissujen kyllästyttäminä päätettiin jo hyvissä ajoin, että seuraava tehdään Ruotsin puolelle Lainionjoelle. Ei desinfiointia eikä rajoituksia perhon tai siiman painotuksille. Kuten yleensäkin majoituksen ja junalippujen hankinta jäi viime tinkaan. Reissu tehtiin ajalla 26.7-2.8.2022. Ajankohta ja pituus määräytivät sen mukaan, että satuin bongaamaan Lainionjoen varrelta Kangoksen kylästä loistavan Airbnb-kohteen. Se oli todellinen onnenkantamoinen, sillä nyt jo näyttää olevan ensivuoden koko heinäkuu varattu. Toivoa on vielä, sillä mökissä on ilmainen peruutus vielä viikkoa ennen varattua ajankohtaa, joku voi hyvinkin peruuttaa. Kangoksen alueen lupa oli 20 € per vuorokausi. Luvan voi ostaa puhelimella ja sen voi aloittaa mistä kellonajasta haluaa. Saaliin ilmoittaminen oli vapaaehtoista ja se tietysti näkyi saalistilastoissa, jotka olivat melko vähäisiä. Autojunaliput olivat myös kortilla. Kesäkuun 21. onnistuttiin saamaan viimeinen autojunapaikka Pasilasta Kolariin, josta oli vain puolentoista tunnin ajomatka Kangokseen.

Kalastelua

Mökiltä käveli Lainionjoen ylittävälle sillalle kymmenisen minuuttia. Sillan penkereellä oli ihan varteenotettava kalapaikka, nähtiin pari hyppyäkin parin tunnin aikana mitä siinä kalastettiin. Ekana iltana kuitenkin ajettiin Särkimukkaan itäpuolelle, ulkokurviin. Auto jouduttiin jättämään tien reunaan, mutta kävelymatkaa kertyi vain muutama kymmenen metriä. Vettä virtasi aika runsaasti, niin ettei ensikertalainen oikein osannut erottaa mitään varsinaisia kohteita heitoilleen. Pari hyppyä nähtiin ja vastarannalla yksi lohen rantautus. Yksinäinen kalastaja peruutti rannalle niin pitkän siiman kanssa, että meinasi sotkea siimansa männyn oksiin, mutta lopulta kala tuli lätkytellen rannalle. Siinä on hieno, suhteellisen leveä sorasärkkä, erinomainen lohen rantautuspaikka.

Toisena päivänä mentiin tietysti em. pelipaikoille. Vaikka oltiin lähes varmoja, että ainakin edellisen illan heppu olisi siellä kalassa, paikka oli yksin meidän. Kun mitään tapahtumia ei alkanut ilmaantumaan, jatkettiin vanhan riippusillan raunioille. Joen länsipuolella tie alkoi jo ennen riippusiltaa muuttua melko huonokuntoiseksi. Sillan kohdalla oli pieni parkkipaikka, johon jalkauduttiin. Hetken siinä itikoita läiskittyämme todettiin, että ei se tässä voi olla, kun ei mitään polkuakaan lähde joelle päin. Jatkettiin tietä pitkin eteenpäin, mutta pian alkoi tulla vastaan sellaisia siltarumpuja joista sai maasturillakin mennä kieli keskellä suuta. Käännyttiin takaisin ja palattiin em. parkkipaikalle, josta vähän huolellisemmin etsien löydettiin polku, joka johti ensin entisen riippusillan perustuksille ja sitten tosi jyrkästi rantaan. Rannalla oli kapea penger, jossa pystyi kalastamaan.

Tietysti vastarannalla ruoho oli taas vihreämpää. Siellä oli laavu ja helppokulkuinen ranta. Joku porukka siellä näytti valmistautuvan yökalaan.

Me lähdimme iltatoimiin, joihin kuului ainakin valkoviinin naukkailu ja saunan lämmittäminen.

Kolmantena päivänä käytiin ajeltiin alkajaisiksi Kangoskoskelle, joka on sillasta muutama kilometri alavirtaan oleva, noin kilometrin mittainen leveä kivinen ränni. Kosken keskivaiheille johtaa hyväkuntoinen tie, jonka päässä on parkkipaikka, laavu, puuvaja, WC, nuotiopaikka ja pöytä. Kivien välissä olevat vapaat vesialueet olivat niin pieniä, että lohen kalastaminen ei oikein houkutellut. No, tulipahan sieltä lerssillä reissun ensimmäinen eväkäs.

Iltapäivällä lähdettiin kyselemään Lapland Guesthousesta mahdollisia vapaita lupia legendaariselle Camp Onkan alueelle. Se onnistuikin, mutta hintaakin kertyi aika mukavasti. Ensinnäkin lupa maksoi 80 €/vrk ja sitten piti jokaisen maksaa 120 € oppaalle. Sitä aluetta oli niin paljon hehkutettu ja hienosti mainostettu, että ajateltiin uhrauksen kannattavan, kuitenkin lähes varmasta saaliista. Päätettiin mennä yötä vasten särkimukkaan siihen samaan paikkaan, jossa oli ensimmäisenä iltana nähty lohen rantautus ja pitää luppopäivä ennen Camp Onkan keikkaa, jonka oli sovittu alkavan klo 5 aamulla. Tullessamme Särkimukkaan näimme edellisen kalamiehen selän kaikkoavan metsän siimekseen ja taas paikka oli yksin meidän. Sitten se tapahtui puolenyön korvilla – kala kiinni. Selvästi tittiä suurempi otus, veti alkajaisiksi pohjasiimat näkyviin ja alkoi sitten vähähin erin tulla lähemmäs. Kerran taisi käydä vähän ilmassa ja sitten rannasta teki aika monta syöksyä vähän etäämmälle. Lopulta käytännössä hinattiin rannalle meidän pikkuruisella haavilla hiukan auttaen, ensimmäinen lohen kokoinen.

Väärin tartutettu, mutta pysyi silti kiinni.

Kuudennen päivän aamuna heräiltiin neljän maissa ja ajeltiin viideksi Lapland Guesthousen pihaan. Oppaamme ilmestyi kohta pihalle ja hyppäsi maasturiinsa. Ajeltiin sitten hänen perässään ensin sillan yli ja sitten muutama kymmenen kilsaa pohjoiseen.  Ensin suunnattiin Pahtakoskelle, jossa opas esitteli meille alueen, jossa kannattaa kalstaa. Vettä virtasi niin paljon, että mitään herkullisia kohtia ei virrasta erottunut. Se oli nopeasti esitelty. Sitten siirryttiin Camp Onkan kotipooliin. Alkuviikon runsaiden sateiden vuoksi loppupätkä tiestä oli niin mutaista, että auto piti jättää melkein puolen kilsan päähän leiristä, jossa on nuotiopaikka pöytä ja pieni sadekatos. WC löytyy myös pienen matkan päästä.

Leiri on Lipistönonkan kohdalla, aikamoisen jyrkänteen päällä.

Vaikka ei heti uskoisi, jyrkänteen alla voi kahlata. Ehkä paras kalapaikka on kuitenkin vastarannalla. Opas näytti meille venevajan rannassa. Siellä ei kuitenkaan käyty ennen oppan poistumista paikalta. Olisi pitänyt, sillä veneet olivat ihan kelvottomassa kunnossa olevia vaneriveneitä. Ei mitään asiaa vesille. Loppupäiväksi siirryttiin Pahtakoskelle.

Kun ei koko päivänä hypyn hyppyä, ei tärpin tärppiä, oli illalla aika huijattu olo.

Seitsemäs päivä oli viimeinen kalastuspäivä. Oltiin pikkuhiljaa tultu siihen johtopäätökseen, että kalastaminen kannattaa vaan hämärän aikaan. Herättiin myöhään ja otettiin valoisa aika levon kannalta. Illan suussa siihen samaan särkimukan sisäkurviin, josta yksi kala oli jo narrattu. Vesi oli jo laskenut jonkin verran, niin että virrasta alkoi erottua useampia kiviä ja matalikkoja. Minulla oli edelleen se sama 2/4 upposiima. Varmuuden vuoksi otin ottiperhosta kuvan ennen kalastusta.

Perho oli niin sanotusti omasta päästä tehty eikä siitä ole missään mitään reseptiä. Onneksi otin, sillä pian se jäi pohjaan. Vähän ennen puolta yötä Jussin perhoon tarttui lohi, hieman alempana kuin edellinen. Sekin saatiin hallitusti rannalle, 82 cm 4,7 kg. Hyvä päätös reissulle.

Tämäkin kala saatiin jäähän aamuu mennessä, kiitos mökin hyvän pakastimen.

Aamulla piti mennä vielä syömään Kolarissa Meän paikkaan, mutta tunnin aikaero yllätti eikä aikaa jäänytkään ennen junan lähtöä.