Saavuimme Markun ja Jussin kanssa Kalastajan Majataloon 6.7.2013 ja kalastimme 7 lupaa 13.7 asti. Edellinen vuosi oli itselleni ja Markulle ensimmäinen Teno-kokemus. Nähtiin paljon tittejä ilmassa. Itse onnistuin narraamaan vain yhden, mutta Markun neljää tittiä voisi kateellisena kutsua jo aloittelijan tuuriksi. Kuulopuheiden mukaan 2012 oli pitkästä aikaa hyvä tittivuosi ja sen piti ennustaa vielä parempaa tittisaaliista 2013 ja hyvää mahdollisuutta päästä mittelemään voimiaan jopa jalkaluokan vonkaleiden kanssa. Vaan eipä se historia toista itseään aina saman kaavan mukaan.

Jussi, Hati ja Markku Torvikoskella nestetasapainon ylläpitopuuhissa

Ensimmäinen lupa tahkottiin Torvikoskea ja treenattiin vähän heittoa. Kerran rulla soi hetken aikaa louhikon alla, mutta muita tapahtumia ei ollut, ei edes yhtään hyppyä. Sunnuntai-rauhoituksen aikana tehtiin turistimatka Lakselvaan. Käytiin Villmarks-butikkenissa katsomassa onko niitä samoja keltaisia Pot Belly Pig-tyyppisiä perhoja vielä myynnissä, joilla Markku onnistui edellisellä reissulla narraamaan kaksi ja itse sen ainokaisen. Vain yksi oli jäljellä jossain kokoelmassa. Jussi sai ostaa sen, jos vaikka olisi vanha taika vielä voimassa, mutta ei auttanut.

Reissun ensimmäinen saaliskala

Toinen ja kolmas lupa kalastettiin ylempänä, mm. Kuoppaniva, Pahakoski ja Haukikallio. Kuoppanivassa vihdoin onnisti 9.7. Nimettömään ostoperhoon erehtynyt eurotitti tuli rannalle asti. Se oli kolmen ensimmäisen päivän ainoa saalis meiltä kolmelta ja muidenkin paikalla olijoiden mukaan Inarinjoella oli ollut todella hiljaista.

Päätimme lähteä alemmaksi, Tenon puolelle, etsimään parempia paikkoja. Ensin 10.7 Suomen puolelle Outakoskelle, jossa nähtiin yksi n. 4 kg jalan rantautus. Muita tapahtumia ei nähty eikä koettu. Seuraavana päivänä 11.7 ensin Dalvarakseen ja paluumatkalla Outakoskelle. Ei muita tapahtumia kuin Dalvaraksessa nähty yhden titin karkuutus rannalta, padon alapuolelta ja mahdollisesti vähän suuremman vonkaleen karkuutus veneestä. Sekin otti aika läheltä patoa. Kuulimme kuitenkin hurjia huhuja, joiden mukaan nuoret miehet olivat kiskoneet Teppanalta yhtenä päivänä viisi kalaa, joista kolme jalkoja. Aamiaispöydässä 12.7 huhu hieman laimeni komen päivän saaliiksi.

Perjantaina 12.7 suuntasimme Norjan puolelle. Pysähdyimme ensin Akukoskelle. Kalastettuamme koskea pari tuntia ihan privaatisti P-paikalle saapui matkailuauto, josta purkautui kalastajia kahdessa polvessa. Hetken jo mietimme, että jaaha, siinä se oli, mutta heitä kiinnostivat lähinnä harjukset vähän alempana. Sillä kertaa emme saaneet saalista, mutta näimme Suomen puolella yhden titin joutuvan haaviin ja yhden karkuutuksen. Suomen puolella joutuu kahlaamaan aika pitkälle yltääkseen lohen kulkureitille. Jatkoimme matkaa Dalvarakseen. Parkkipaikalla asuntoautossa asustellut Joensuulaispariskunta kertoi saaneensa viikon mittaan kolme tittiä. Siinä turistessa näimme useita tittejä vedettävän maihin Suomen puolella. Norjan puolella ei sillä kertaa näkynyt kalaa.

Reipasotteinen titti teki monta komeaa pomppua tai sitten siinä pomppivat häiriintyneet naapurit

Palasimme takaisin Akukoskelle, jossa harjuksen kalastus jatkui, mutta lohiränni oli edelleen vapaa. Tämä toinen käynti Akukoskella antoi 60-senttisen titin. Se oli kaiken kaikkiaan kolmas tittini Tenosta ja ensimmäinen, joka antoi vähän enemmän vastusta. Veti ensin pitkän vedon alavirtaan, nousi nöyrästi jalkojen juureen, sitten alkoi aikamoinen teutarointi. Reipasotteinen titti teki monta komeaa hyppyä, mutta rantautui lopulta hallitusti. Samaan aikaan Markku ja Jussi istuivat noin sadan metrin päässä, parkkipaikan alapuolella, tarinoimassa. Yritin viittelöidä taistelun lomassa, että nyt perhot veteen, parvi on kohdalla – ei mitään reakointia ennen kuin roikutin kalaa ihan lähietäisyydellä. Ensimmäinen titti, joka tarttui itse sitomaani perhoon, Stoat’s Tail:iin. Taas yksi virstanpylväs ohitettu. Seuraavaksi pitää kai ruveta harkitsemaan splitcanen rakentamista. Samalla visiitillä Markulla oli yksi täpärä karkuutus aivan rantakiviltä ja itselläni yksi karkuutukseen päätynyt talutus.

Oma ennätys

Seitsemäs ja viimeinen lupa tahkottiin Akukoskea. Jussilla oli ensimmäinen kunnon tärppi ja Markun kela soi kertaalleen antaumuksella. Itse hätäilin yhden parikiloisen karkuun rantakiviltä ja ajattelin, että siinä se oli. Elettiin viimeisen luvan viimeistä tuntia suomen aikaa. Vaan eipä kulunut kuin kymmenisen minuuttia, kun minulle annettiin uusi mahdollisuus, jota en sitten viitsinyt enää tyriä. Nämä molemmat otit tulivat Munro Killer:iin, itsesidottuun. Rantautunut 2,3-kiloinen titti, oli oman lyhyen Tenoiluni ennätys. Siinä pohdittiin muiden paikallaolijoiden kanssa voidaanko olla tunti ylimääräistä, kun norjan kello on tunnin jäljessä. Yritettiin kysellä norjalaiselta uistinmieheltäkin, mutta kielimuuri osoittautui liian korkeaksi näin hankalan filosofisen kysymyksen selvittämiseen.